Päivärutiini uusiksi!

Nytten on mennyt taas päivärutiini niin täysin uusiksi ja on mennyt paljon uuden aikataulun tottumiseen.

 

Pitkään oli työ, talli ja kaikki samalla aikataululla ja rutiinilla, mutta nytten se vaihtui täysin. Jouduin vaihtamaan useamman syyn takia Mäntyharjulta Mikkeliin töihin ja tästä syystä vaihtui myös aikataulu täysin.

 

Ennen oli vain päivä- ja iltatöitä pitkän aikaa, mutta nyt vaihtui työt ilta- ja yötyöksi sekä muutama päivävuoro. Niinpä hetken aikaa meni itsellä tottua siihen rytmiin ja aikatauluun, mutta lopulta on alkanut tottumaan ja mikä sen mukavampi, kuin että on koko päivä yleensä vapaata tehdä mitä vaan.

 

Olen myös ottanut Mikkeliin salijäsenyyden ja ruvennut käymään siellä niin säännöllisesti kuin mahdollista, joka taas vie energiaa ja aikaa.

 

Sisin kanssa olemme nytten treenailleet ja päässeet useampaan valmennukseen, mikä on auttanut todella paljon itseä ja ponia.

 

Nytten kun on valmennuksiin päästy ja valvovan silmän alle on muutamia kohtia löytynyt mihin olen keskistynyt taas enemmän yksin ratsastaessakin. Niin sitä huomaa vaan jonkun asian vasta sen jälkeen kun joku on sanonut asiasta.

 

Myös toivoa on elätelty jos pääsisi vihdoin 15.5 kisoihin. Monia kisoja olen katsonut, mutta vielä ei ole onnistunut kyytien ja järjestelyjen kanssa niin että pääsisimme kisakauden aloittamaan, joten toivotaan nytten että vihdoin ja viimein onnistuu.

 

Nytten myös otan itseäni niskasta kunnolla kiinni, jaksan avata koneen ja tulla kirjoittamaan teille postauksia ja alan pitämään blogia aktiivisena, nytten kuitenkaan en tämän enempää ehdi teille tänne kirjoittaa, koska pitää seuraavaan paikkaan rientää että ehtii kaiken suunnitellun tänään taas tehdä.

 

 

Auringon paisteessa!

Aurinko paistaa, ilma lämpenee ja kuvaaja pääsee tallille. Mitä muuta silloin voisikaan tehdä kun mennä iloisin mielin ratsastelemaan ulos.

 

Eli 13.3 olin tallilla jo aikasin aamusta, koska menin tekemään aamutallin. Päivällä sain viestin kaverilta joka lupautui tulemaan tallille kuvaamaan. Ja niin päätin että nyt kun on kuvaaja, mennään ulkona koska on niin hyvä keli niin saa muutamia kevät kuvia.

 

Ja nytten jo varoitan että postaus tulee olemaan todella kuva painoitteinen, koska kuvia oli niin monta hyvää, mitkä haluan laittaa. Yritän vähän karsia kuvia ja laittaa osan, loput tulevat myöhemmin, koska kuvia on lähemmäs 50 joten en kaikkia samaan postaukseen edes yritä saada.

 

Päätin pyöriä hetken aikaa parkkipaikalla, koska lumi oli mennyt sään vaihdellessa kovaksi kentällä ja parkkipaikalla mahtuu hyvin ponin kanssa tekemään erilaisia tehtäviä eikä maa ollut liukas.

 

Päätin mennä pihalla ihan rentoa käppäilyä, koska  ponilla oli alla useampi rankempi koulu ja estetreeni joten mukava ottaa vähän rennommin ja nauttia hyvästä kelistä.

 

 

Tein vähän asetuksia ja taivutuksia ympyrällä sekä suoralla. Kun käynnissä oli notkistuttu niin tein muutamia ravi siirtymisiä ja samaa tehtävää ravissa notkistellen poni rennoksi.

 

Kun poni oli vähän notkistunut tein muutamia väistöjä rennosti niin että menee sivulle ja väistää, mutta ei mitään kouluratsastus väistöä vaan ihan rennosti vähän sivulle notkistaen ponia ja saaden vetristymään.

 

 

Sitten vielä vähän käynti-ravi siirtymisiä jolla sai ponin kuulolle ja herkäksi. Kun poni tuntui hyvältä ja valmiilta niin mentiinkin ottamaan pihatielle ravia ja laukkaa.

 

Ja ponistahan se oli todella hauskaa. Sukkulana mentiin ylämäki ja tyytyväisenä selässä oltiin kun huomasi miten onnellinen poni oli kun pääsi vähän nättiin keliin irrottelemaan.

 

Tiellä sitten löytyi kaksi isoa mörköä. Toinen oli lätäkkö ja tämä neitihän ei tänään halunnut kavioitaan kastaa, joten keksi omia tapoja millä voi lätäkköön astumisen välttää.

 

Ja toinen mörkö oli kaksi lasta navetassa lampaitten luona. Kauheus kun sieltä kuulu ääniä ja vielä kauheampi kun näki vilauksen lapsesta.



Hyvää pääsiäistä!

Kaikille tasapuolisesti hyvää pääsiäistä minultakin!

Nytten on ollut sellaisia viikkoja etten konetta ole ehtinyt avata, mutta tänään pitkästä aikaa vapaata ja ei ole kiire minnekään.

Nytten ei kuitenkaan ajatus liikaa laukkaa ja ajattelin ottaa rauhassa tämän päivän niin ettei liikaa tarvitse ajatella niin saa energian kasaantumaan, jaksaa tehdä taas töitä sekä juosta kuin päätön kana paikasta toiseen.

Mutta todella hyvää pääsiäistä kaikille!

Satulasepän käynti!

Lauantaina 27.2 suuntasin tallille kolmen aikaan iltapäivällä odottamaan satulaseppää, joka tuli tarkastamaan Sisin satulan.

Satula on liukunut hetken aikaa sivulle vähän ja ratsastaessa rupesi loppuajasta tuntumaan että Sisi ei pysty kokoamaan ja menemään niin hyvin kuin yleensä.

 

Kun seppä saapui tallille kerroin minkä takia halusin satulan tarkistaa ja sitten laitoimmekin satulan selkään. Hetken tutkimisen jälkeen selvisi että satulassa etuosasta toppaukset ovat vähän ylempänä eli satula ei ole hyvin ponin selkää vaste koko matkalta, vaan nousee  ylemmäs edestä. Kuitenkaan toppaamaan ei ruvettu satulaa, koska nousi huomioksi myös että satula on jäänyt vähän kapeaksi selkään.

 

Sitten sain listan satuloita mitä voisi kysellä ja sovittaa Sisille. Todella tyytyväinen olin satulaseppään ja työhön ja nytten sain taas uusia asioita tietooni ja viisastuin taas lisää.

 

Päivi tulikin alas maneesilta tuntia pitämästä ja kerroin asian, jolloin heti löytyi tallilta satula joka laitettiin Sisin selkään ja todettiin Päivin kanssa sopivaksi. Nytten olen Sisillä käyttänyt sitä leveämpää satulaa ja 10.3 kun Päiville on tulossa satulaseppä niin samalla tarkistetaan Sisin leveämpi satula että varmasti on sopiva Sisin selkään.

 

Nytten olen useamman kerran ratsastanut leveämmällä satulalla ja kyllä se on ollut ratsastaessa paljon parempi. Liikkeet ovat taas muuttuneet paljon paremmiksi. Myös kerran olen juoksuttanut, jotta näen liikkeet ja satulan maasta. Todella tyytyväinen olin juoksutuksen jälkeen, koska Sisi liikkui todella hyvin ja satula näytti hyvältä.

 

Nytten jatketaan sillä satulalla, treenaillaan, toivotaan että kohta päästään kisaamaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tallikoira vauhdissa!

Koiramme Isse on useamman viikon päässyt leikkimään tallikoiraa. Viikolla Isse pääsee aina mukanani tallille, koska siskoni on töissä siihen aikaan kun menen liikuttamaan Sisin ja en halua jättää Isseä yksin kotiin kun se mahdollista on tallille ottaa mukaan ja vielä parasta kun Isse nauttii tallilla olosta.

 Issen ilme kirkastuu aina niin innosta kun avaan matkustajan oven autosta ja annan luvan hypätä kyytiin. Innolla ja tyytyväisenä se sitten katselee minne sillä kertaa olemme matkalla.

 

Tallilla Isse saa kulkea vapaana, koska kiltisti seuraa ja jos lähtee haistelemaan jotain jälkiä niin kutsuessa palaa luokse. Ainut milloin Isse joutuu olemaan kiinni fleksissä, on sen aikaa kun liikutan Sisin.
 

 

Hyvin on Isse oppinut katsomaan ja reakoimaan sen mukaan mitä teen tallilla. Kun otan narun käteen Isse osaa lähteä tarhaa päin ja istuu kiltisti lähettyvillä sen aikaa kun ponin hain tarhasta. Ku lähden ponin kanssa varusteet päällä ulos Isse lähtee hitaasti maneesille päin, katsoo ja varmistaa että olen tulossa perässä. Isse osaa ennakoida ja lähteä oikeaan suuntaan ilman että pitää vahtia kokoajan, mikä helpottaa itseä aina, kun ei tarvi pelätä milloin koira karkaa tai jotain muuta vastaavaa.

 

 

Myös huomaa että ujous vieraita kohtaan on ruvennut vähentymään, kun on päässyt tapaamaan muutamia vieraita ihmisiä, jotka ovat myös osanneet koiraa tulkita eikä `pakota` tutustumaan ja menevät koiran ehdoilla, jolloin on Isselle varmuus kasvanut ja uskaltaa kohdata ja tutustua paremmin vieraisiin.

 

Ja kaikkein parasta on se kun huomaa rakkaan karvapallonsa nauttivan olosta ja innokkaana tutkii paikkoja, sekä joka kerta silmät kirkkaina hyppää autoon seuraamaan minne mennään.

Nyt voin lopettaa etsimisen!

Vihdoin ja viimein löysin muistikortin, jonka luulin jo kauan aikaa sitten kadonneen jonnekin, mutta yllätykseksi se löytyikin niin varmasta tallesta kuin laukustani.

 

Olen niin monesti miettinyt että on kiva kun laukkuun mahtuu paljon tavaroita ja on useampi tasku laukussa, mutta sinne katoaa aina jotakin ja kun etsit ei sitä löydy. Ja niin myöhemmin se hyppää esiin sieltä kun olen jo toivon menettänyt ja muka koko laukun tutkinut.

 

Pitkään harmitti kun kortilla oli useampi hyvä kuva ja muutamia videoita. Ja tietenkin niitä en ollut ehtinyt minnekään muualle tallentaa joten uskoin jo että ne on menetetty.

 

Mutta kun lopettaa etsimisen ja ajattelee ettei sitä löydy enään niin sitten se tulee esiin. Ja onneksi löytyi. Nyt vähän helpompaan paikkaan kortti talteen ja saatte vielä pari kuvaa koristamaan tätä postausta.

 

Kuvat ovat otettu joskus 2015 kesänä kun siskoni Elina tuli mukaan tallille kameran kanssa. Ja myös jo blogissa jossain vaiheessa näkyneet siskoni ja veljeni Miia ja Tero olivat tuolloin mukana ja parissa kuvassa onkin ratsastajan alku Tero. Miia pysyi kameran toisella puolella eli kuvaili kun  Elina ja minä autoimme Teron selkään. Kyllä ne nuoret osaa olla viisaita kun tuollaisilla kameroilla jo tuossa iässä osaavat kuvata.

Siinä pikkumies ahkerasti miettii onko jalustin sopivan pituinen. Ja varmasti varustuksesta huomaatte niin Elina ratsasti Sisillä ja itse olin vain vierestä seurailemassa.

 

Nyt mietitäänkin miten ne ohjat lyhennetään.

Sisin kuulumisia!

Nytten teen pienen postauksen mitä Sisille kuuluu tällä hetkellä.  Nytten on taka-alalle jäänyt blogitestit ja kun olen ehtinyt kirjoittaa ei niissä paljoa ole Sisin kuulumisia ollut joten nyt saatte kuulla miten Sisillä menee.

Nytten on kunnon treenaus aloitettu, koska halu päästä kisakentille on nousut niin suureksi ja toivon että tänä vuonna pääsemme enemmän kisaamaan. Kaikki muut asiat oikeastaan näyttää hyvältä ja on hoidettu niin että onnistuu, mutta muutama pikku asia vielä on hoidettava jotta onnistuu.

Sisi on ruvennut liikkumaan aika mukavasti. Välillä on niitä neiti päiviä ettei meinaa onnistua mikään kun omapäisesti poni on päättänyt ettei halua ottaa apuja vastaan, mutta onneksi vähitellen ratsastaessa poni toteaa että tulee mukavampaa ja helpompaa kun kuuntelee ja tottelee ratsastajaa.

Satulaseppä on tulossa 27.2 katsomaan satulaa, koska välillä satula tahtoo hivuttautua sivulle ja tuntuu että poni on myös vähän muuttunut sen jälkeen. Joten haluan varmistaa että satula on hyvä ja sopiva selälle ettei tule isompia yllätyksiä myöhemmin ja ponin terveys on aina tärkeintä.

Olen nytten liikuttanut Sisin 5-6 päivänä. Olen yrittänyt tehdä Sisin kanssa vaihtelevasti ratsastaessa sekä maastakäsin . Vaihdellut tehtäviä, tehnyt erilaisia asioita ja tuntuu että rupeaa  naksahtamaan taas lisää paloja palapeliin.

Mutta en sen enempään nytten kirjoittele. Rupean useammin kirjoittelemaan tänne joten sitten saatte kuula maailman menosta enemmän.