Joulukalenteri 4.12: Issen kuulumisia!

Nytten neljännessä luukussa ajattelin kertoa vähän myös koiramme Issen kuulumisia, koska koiran osalta tämä viikko on ollut tapahtumia täynnä.

 

Maanantaina 30.11 lähti Isse kohti Mikkelin eläinlääkäriä, jossa odotti viimeviikolla varattu leikkausaika. Ja nytten heti jo kerron että leikkauksessa poistettiin kaksi rasvapattia ja ne leikattiin pois, koska takajalassa oleva patti oli sellaisessa paikkaa että oli parasta poistaa ja samalla toinen patti otettiin rintakehän luonta pois.

Ja siitä on alkanut nytten Issen parantumisoperaatio. Ensinnäkin kahteen viikkoon ei saisi mitään ihmeellistä liikuntaa olla vaan lyhyitä ulkona käyntejä. Ja tästä Isse ei tykkää, koska energiaa kerääntyy paljon.

 

Ja ulos kun mennään leikkauskohdat pitää olla suojattu, joten siitä syystä koiralla on puku minkä voi pukea päälle sekä T-paita jonka voi nopeasti ulkoreissulle laittaa päälle suojaamaan.

Myös takajalassa on suojana side ja sen päälle laitetaan tuollainen `sukka` jotta varmasti ei mene mitään pöpöjä.

Ja leikkaus kohtia pitää myös putsailla ahkerasti, mutta onneksi Isse on ollut fiksusti käyttäytyvä ja hyvin antanut tehdä hoitoja. Myös lääkkeen ottaminen ei Isselle tuota ongelmia, mikä taas helpottaa suuresti meidän työtä.

Joulukalenteri 3.12: Nyt saa kysyä!

Hih nytten en pystynyt pitämään kavioitani irti koneesta ja päätin kostaa Helille ne kaikki noloudet mitä hän on minusta tänne kirjoittanut ja laittanut kuvia.

 

Eli idea on se että kysytte kommenttikentässä kaikkea mahdollista ja Helin pitää myöhemmin jossain kalenteriluukussa vastata jokaiseen kysymykseen mitä hänelle on laitettu.

 

Eli nytten vain kyselemään kaikkea kummallista mitä vain mieleen juolahtaa. Käyn seurailemassa täällä blogissa että Heli myös vastaa teidän kysymyksiin. -Jouluisin terveisin Sisi.

 

 

 

Joulukalenteri 2.12: Sisin kuulumisia!

Tänään postauksen kirjoitankin minä itse eli Sisi. Helillä oli muita kiireitä ja itse hakkeroin piilossa olevalla koneella tänne blogiin ja päätinpä kirjoittaa oman mielipiteeni miten minulla menee ja etsinpä samalla muutaman vanhan kuvan jotka näyttävät minun parempaa puolta.

Olen nytten joutunut liikkumaan kauheasti, koska Heli on saanut päähänsä että kuntoani ja lihaksiani on hyvä kasvattaa ja saada menemään vetreämpää liikettä jolloin pääsisin kisailemaan esteillä ja koulussa kuulemma enemmän.

Ja eihän siinä mitään haittaa olekaan, onhan sitä kesällä tullut syötyä kunnolla ja taisi se maha ihan vähän päästä kasvamaan liikaa. Alussa oli vähän hankalampaa kuntoilla kun maha oli lisäpainona ja muutenkin tuntui että hiki nousi jo pienestä treenistä, mutta nytten rupean olemaan jo paljon paremmassa kunnossa ja jaksan tehdä paljon enemmän ilman että hiki nousee heti.

Asia mistä minä pidän myös on matkustaminen ja kisaaminen. Kisoissa annan itsestäni kaiken mitä osaan ja ratsastajakin osaa omat hermot pistää paljon paremmin ja tsemppaa meitä molempia hyvään suoritukseen ja olemme molemmat ihan 100% mukana siinä menemässä niin hyvin kuin osaamme.

 

Matkustamisessa on jotain niin mukavaa, mutta en ole varma onko se matkustaminen vain itsestään niin kivaa vai se että silloin saa melkein aina syödä. Muistan vieläkin kun kisojen jälkeen lastattiin minua ja kaveria traileriin ja Heli meni talkoolaiseksi joten Päivi lastasi sekä minut että kaverini. Ensin Päivi laittoi kaverini traileriin ja hoitajani piti minusta kiinni. Mutta minäpä päätin että haluan nyt ja heti sinne ja lopulta repäisin narun hoitajalta ja kävelin yksin sinne. No voin myöntää että olen vähän kärsimätön odottamaan traileriin pääsyä ja olisinhan minä ehkä voinut sen minuutin pari vielä odottaakin.

 

 

Nytten on myös niin mukavaa kun minun ei tarvi stressata olleenkaan melusta. Pääsin asumaan pienemmässä tallissa olevaan karsinaan, josta näen toisen hevosen halutessa ja toinen hevonen on yksityinen joten tuntilaisetkaan ei ramppaa siellä. Ja jos Heli hoitaa minua isossa tallissa hän vahtii ja huomauttaa ihmisille jos he meluavat liikaa että en tykkää siitä yhtään.

 

Heli teki minulle myös yhtenä päivänä ihan kummalliset pintelisysteemit. Ne olivat viileän tuntuiset ja pidin niitä jalassa karsinassa. Heli puhui että ne ovat jotkut kylmäävät systeemit ja ne auttavat jalkojani pysymään parempana. Alussa kummastelin niitä, mutta ne tuntuivat aika mukavilta eikä ne syömistä haitannut yhtään.

Mutta nyt tuli kiire lopettaa kun muuten paljastuu muille että minulla on oma piilokone ja en pääsekään enään katsomaan mitä Heli minusta kirjoittaa. Pitää piilottaa kone nytten ja myöhemmin tulla taas seuraamaan ettei Heli kirjoita minusta mitään noloa tänne.

Joulukalenteri 1.12: Vanhoja kuvia!

Uskomatonta miten se aika menee nopeasti ja tulikin taas Joulukuu. Mutta aloitetaan joulukalenteri nytten taas ja yritän kehitellä erikois postauksia myös eri luukkuihin samalla tapaa kuin viimevuonna. Ja ideoita saa aina heittää mitä haluaisitte luukuista tulevan.

Nytten saatte syksyllä otettuja kuvia. Kuvat ovat maasto kerrasta kun kävimme siskoni kanssa parintunnin  maastolenkillä. Keli oli aivan mahtava ja maasto meni todella rattoisasti eri polkuja ja teitä seikkaillessa.

Mutta nytten ajatus ei kulje ja sen enempää en saa kirjoitettua teille niin että tekstissä olisi jotain järkeä joten laitetaan kuvat kehiin ja puhumaan puolesta.

 

 

 

 

 

Muutto sähläystä!

Nytten onkin jäänyt blogi vielä pimentoon, koska suunnitelmiin tuli muutoksia ja muutin siskojeni kanssa kotoa pois viimeviikonlopun aikana (15.11). Ensin piti pakata kaikki tavarat, samalla käydä töissä ja tallilla. Sitten olikin viikonloppuna tavaroitten siirtäminen uuteen kämppään. Ja sen jälkeen vielä kaikkien tavaroitten purku.

Muutto sujui aika vauhdikkaassa tahdissa ja siinä samalla kun oli työt ja hevonen hoidettava niin kyllä siinä energia kului niin ettei konetta jaksanut avata ollenkaan.

Ja kun isoin muutto operaatio oli suoritettu, tavarat järjestetty niin tulin kipeäksi. Pieni kuume nousi, päätä särki, huono olo tuli ja huimausta. Ja koirakin piti hoitaa, vaikka meinannut sängystä ylös päästä. Särkylääkkeen voimin sitä koko viikko sitten jaksettiinkin tehdä töitä ja nytten onneksi on taas olo parantunut.

Valitettavasti Sisin kanssa työskentely oli todella pientä kaikkien syitten takia, mutta nytten kun rupeaa asiat taas selviämään niin tarkoitus on päästä aloittamaan kunnon treenit ponin kanssa ja teille saada useampia erilaisia postauksia kuvien kera toivon mukaan.

Lumikin satoi ainakin hetkeksi maahan jolloin ei ole niin synkkää. Pitää yrittää saada kuvaajakin tallille niin että onnistuisi saamaan teille tänne vähän erilaisempia joulukuvia, nyt kun on valkoinen maa.

Vierailevia ratsastajia!

Tässä postauksessa saatte kuulla kahdesta Sisillä käyneestä vierailevasta ratsastajasta. Ja ne ovat pikkusiskoni ja -veljeni Miia ja Tero. Eli esitelläänpäs molempia vähän kuvien kera.

 

Molemmat ovat päässeet mukanani muutaman kerran tallille hevosia moikkaamaan. Aikaisemmin molemmat ovat useamman kerran käyneet hoitamassa naapurissa asuvia hevosia jos siskoni Taina on mennyt sinne. Miia on myös kerran päässyt Päivin tunnille ratsastamaan Lotte ponilla.

 

Nytten molemmat ovat käyneet mukanani muutaman kerran tallilla ja ovat päässeet ratsastamaan Sisillä kun ovat auttaneet tallilla tehtävissä töissä.  Mutta kerrotaanpas vähän kuvien kera erikseen molemmista.

 

Miia on vähän arempi. Hän uskaltaa hoitaa erilaisia ja erikokoisia hevosia, mutta selkään noustessa rupeaa jännittämään jos hevonen on vähän isompi.

 

Sisin kanssa Miia on mennyt talutuksella ja vähän ilmankin niin että itse kävelen vieressä. Rohkeasti on myös uskaltanut testata ravia.

Tässä vielä muutama kuva Miiasta ja Sisistä.
 

 

 

Tero taas on rohkeampi. Hän on mennyt talutuksella ja ilman. Sisillä hän on mennyt käyntiä ja ravia ja laukatakkin haluaisi, mutta Sisi ei taluttaessa kunnolla ymmärrä laukata ja ilman talutusta ei ihan vielä uskalla antaa laukata. Myös muutaman ristikon he ovat näppärästi ylittäneet.

Tässä vielä muutama kuva Terosta ja Sisistä.
 

 

 



Pahoittelut!

Nytten on ollut itsellä viimeisen kuukausien ajan elämässä niin paljon sähläystä että en ole ehtinyt kirjoittamaan mitään tänne teille. En ole ehtinyt enkä jaksanut käymään edes koneella, mutta nytten rupeaa onneksi tilanne muuttumaan ja lupaan että nytten alan teille kirjoittamaan postauksia todella paljon säännöllisemmin.

Pahoittelen ja pyydän anteeksi kaikilta lukijoilta jotka ovat blogiani seuranneet. Viimeisestä postauksesta on todella pitkä aika ja toivon mukaan joku vielä eksyy takaisin lukemaan blogia.

Eli nytten rupean taas blogiani herättämään henkiin uudestaan ja kirjoittamaan postauksia ja haluaisin saada teiltä ideoita minkälaisia postauksia haluaisitte taas lukea blogissani?

Vesipeto liikenteessä!

Muutama viikko sitten sain Sunnuntaina kaverilta viestin, jossa hän kysyi olenko ratsastanut jo Sisin kun olisi tulossa tallille päin ja voisi tulla kuvaamaan. Olin jo koulua ratsastanut aamupäivällä ponilla, mutta sain idean että voisimme mennä lätäkölle. Ja niinhän siinä sitten kävi ja lähdimme ponin kanssa lätäkölle ilman satulaa.

Mutta nyt en sen enempää kirjoita tekstiä vaan annetaan kuvien puhua puolesta, koska niitä on tulossa useampi.

 

 

 

 

 

 

Takaisin paluu!

Nyt palaan pitkän tauon jälkeen kirjoittelemaan tänne  blogiinkin ja nyt jatkan taas säännöllistä kirjoittamista useampi postaus viikossa.

Suuri pahoittelu kaikille pitkästä postaus tauosta, mutta oma elämäntila oli sellaisessa tilanteessa että piti hoitaa kaikenlaisia asioita jotka veivät kaiken energian ja koneelle ei enään jaksanut tulla. Monta kertaa on pitänyt tehdä tämä postaus, mutta aina se on jäänyt. Mutta nyt lupaan että hiljaiselo loppuu tähän paikkaan blogin puolella.

On monta asiaa mitä en tässä nytten rupea kertomaan, mutta yksi suurimmista asioista mitä minulle on nytten tapahtunut on että muutuin tuntiratsastajasta hevosen omistajaksi.

Pitkään piti suunnitella, tehdä asioita sen eteen ja  lopulta se toteutui. Huhtikuussa kirjoitettiin ensimmäiset paperit ponista omistajan kanssa ja hetken päästä loput jonka jälkeen vaan hippokselle paperit menemään ja lopulta se oli virallista.

Hetken aikaa meni kaikki ihan normaalisti, en meinannut sisäistää että se on minun oma poni kunnes jossain vaiheessa havahduin lopullisesti että se mikä on ollut monien vuosien haave, unelma ja toive olikin toteutunut. Poni jota hoidan tai ratsastan tai jonka kanssa vain vietän aikaa onkin minun, sen kunnolla sisäistämiseen meni kyllä hetken aikaa.

Mutta kuka tämä poni on jonka lopulta hankin. No voin uskoa että moni jo arvaakin valmiiksi että tämä poni josta puhun on Sisi eli oikealta nimeltä Susi V. Monta kertaa olen ponin ensitapaamisen jälkeen miettinyt että voisinpa ostaa sen omaksi ja niin siinä kävi että kova työ kannatti ja lopulta nimet oli ponin papereissa.

Nytten olemmekin ponin kanssa useamman kuukauden puuhailleet säännöllisesti monina päivinä viikossa ja päässeet kokemaan paljon uutta, mutta niistä kerron myöhemmissä postauksissa tarkemmin sitten teille.

Joten täytyy myötää että unelmat voi toteuttaa kunhan niitten eteen jaksaa tehdä töitä ja asioita. Muistakaa siis että pitäkää omat unelmanne aina mielessä ja tavoitelkaa niitä niin joku päivä kun et sitä ehkä edes odota niin se toteutuu.

Esteillä tekniikkaa!

Pääsin taas ratsastamaan valvovan silmän alla eli Päivin tunnilla. Tunnilla oli esteitä ja hioimme tekniikkaa sekä kaikenlaista muuta.

Kiitos Irenelle joka pääsi ja ehti kuvaamaan niin saan taas tänne teille videon. Eli pidemmittä puheitta olkaapas hyvä.

Parannuksia ja ehdotuksia!

Hei nytten haluisin saada teidän lukijoidenkin mielipiteitä. Ja tietenkin kaikkien muittenkin, jotka ovat tänne blogini puolelle tulleet.

Eli kertokaa kaikkea mitä mieleenne tulee ja niin kuin otsikossakin jo lukee niin haluaisin saada teidän mielipiteitä blogista, jos on jotain ehdotuksia parannukseksi blogiin jotta tulisi mieluisampi lukea juuri sinulle niin tähän vain laittakaa ne kaikki.

Ja laittakaa jos mieleen tulee ihan mitä vain ehdotuksia esimerkiksi minkälaista julkaisua juuri sinä mielellään lukisit blogini puolella.

Eli kaikki vain rohkeasti kommentoimaan tänne mitä mieleen juolahtaa.

Leppoisa tallipäivä!

Nytten pääsette tutustumaan pienimuotoisesti minun Lauantain tallipäivääni kuvien ja tekstien kanssa. Yritin mahdollisuuksien mukaan napsia kuvia tätä varten ja muutamia ehdin ottamaan. Mutta pidemmittä puheitta aloitetaan päivän kulku tallilla.

 

Kuudelta aamulla herätys ja seitsemän aikaan auto kohti tallia.

 

 

Aamu tallilla alkoi yhdentoista karsinan siivouksella ja aamutöillä.

  

 

 

Välissä karsinan siivousten kaikille hevosille aamupäiväheinät tarhoihin.

 

Vihdoin oli kaikki karsinat siivottu ja ohjeitten mukaiset aamutehtävät tehty.

Seuraavana olikin Loten ratsastus. Mentiin tällä kertaa tunnilla ja hypättiin pieniä esteitä.

 

Seuraavana tuli ponin vaihto. Sisillä päätin mennä tunnille, koska Päivin este aihe tuntui sopivalta ja on mukava aina välillä mennä valvovan silmän alla.

 

Kun ratsastukset oli ratsastettu nälkä tuli niin teetä ja pitsaa eväänä. Tai pitsasta sain puolet kiitos Irenen kun antoi eväitään.

Tietenkin myös kissa katsoo vierestä jos edes pieni pala tippuisi hänelle. 

Sitten auton nokka kohti kotia ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten.