Nyt voin lopettaa etsimisen!

Vihdoin ja viimein löysin muistikortin, jonka luulin jo kauan aikaa sitten kadonneen jonnekin, mutta yllätykseksi se löytyikin niin varmasta tallesta kuin laukustani.

 

Olen niin monesti miettinyt että on kiva kun laukkuun mahtuu paljon tavaroita ja on useampi tasku laukussa, mutta sinne katoaa aina jotakin ja kun etsit ei sitä löydy. Ja niin myöhemmin se hyppää esiin sieltä kun olen jo toivon menettänyt ja muka koko laukun tutkinut.

 

Pitkään harmitti kun kortilla oli useampi hyvä kuva ja muutamia videoita. Ja tietenkin niitä en ollut ehtinyt minnekään muualle tallentaa joten uskoin jo että ne on menetetty.

 

Mutta kun lopettaa etsimisen ja ajattelee ettei sitä löydy enään niin sitten se tulee esiin. Ja onneksi löytyi. Nyt vähän helpompaan paikkaan kortti talteen ja saatte vielä pari kuvaa koristamaan tätä postausta.

 

Kuvat ovat otettu joskus 2015 kesänä kun siskoni Elina tuli mukaan tallille kameran kanssa. Ja myös jo blogissa jossain vaiheessa näkyneet siskoni ja veljeni Miia ja Tero olivat tuolloin mukana ja parissa kuvassa onkin ratsastajan alku Tero. Miia pysyi kameran toisella puolella eli kuvaili kun  Elina ja minä autoimme Teron selkään. Kyllä ne nuoret osaa olla viisaita kun tuollaisilla kameroilla jo tuossa iässä osaavat kuvata.

Siinä pikkumies ahkerasti miettii onko jalustin sopivan pituinen. Ja varmasti varustuksesta huomaatte niin Elina ratsasti Sisillä ja itse olin vain vierestä seurailemassa.

 

Nyt mietitäänkin miten ne ohjat lyhennetään.

Sisin kuulumisia!

Nytten teen pienen postauksen mitä Sisille kuuluu tällä hetkellä.  Nytten on taka-alalle jäänyt blogitestit ja kun olen ehtinyt kirjoittaa ei niissä paljoa ole Sisin kuulumisia ollut joten nyt saatte kuulla miten Sisillä menee.

Nytten on kunnon treenaus aloitettu, koska halu päästä kisakentille on nousut niin suureksi ja toivon että tänä vuonna pääsemme enemmän kisaamaan. Kaikki muut asiat oikeastaan näyttää hyvältä ja on hoidettu niin että onnistuu, mutta muutama pikku asia vielä on hoidettava jotta onnistuu.

Sisi on ruvennut liikkumaan aika mukavasti. Välillä on niitä neiti päiviä ettei meinaa onnistua mikään kun omapäisesti poni on päättänyt ettei halua ottaa apuja vastaan, mutta onneksi vähitellen ratsastaessa poni toteaa että tulee mukavampaa ja helpompaa kun kuuntelee ja tottelee ratsastajaa.

Satulaseppä on tulossa 27.2 katsomaan satulaa, koska välillä satula tahtoo hivuttautua sivulle ja tuntuu että poni on myös vähän muuttunut sen jälkeen. Joten haluan varmistaa että satula on hyvä ja sopiva selälle ettei tule isompia yllätyksiä myöhemmin ja ponin terveys on aina tärkeintä.

Olen nytten liikuttanut Sisin 5-6 päivänä. Olen yrittänyt tehdä Sisin kanssa vaihtelevasti ratsastaessa sekä maastakäsin . Vaihdellut tehtäviä, tehnyt erilaisia asioita ja tuntuu että rupeaa  naksahtamaan taas lisää paloja palapeliin.

Mutta en sen enempään nytten kirjoittele. Rupean useammin kirjoittelemaan tänne joten sitten saatte kuula maailman menosta enemmän.

Vihdoin ja viimein!

Nytten alkaa olla kaikki asiat vihdoin kondiksessa ja rupean herättämään blogiani henkiin kunnolla. Ja nytten toivon että te lukijat kertoisitte mielipiteenne miten tiheään haluaisitte ja minkälaisia postauksia?

 

Aloitan tekemään teille kaikenlaisia postauksia, mutta kuvia ja videoita on itse hankalampi saada tänne kun ei ole ehjää kameraa. Mutta yritän ottaa teille puhelimella kuvia ja saada jonkun kuvailemaan aina kun mahdollista niin tulee laadukkaampia kuvista ja jos vaikka videoitakin rupeaisi saamaan taas tänne.

 

Nytten kun henkisesti sai asiat taas lähtemään parempaan suuntaa niin fyysinen puoli päätti puuttua peliin. Maanantaina heräsin 6.30 kauheaan niskakipuun ja sängystä ylösnouseminenkin tuntui tuottavan tuskaa. Pään kääntämistä oli turha ajatellakaan, koska särky yltyi silloin pahaksi.

Onneksi pienten kotikonstien avulla rupesi kipu hellittämään ja pääsin lähtemään Mikkeliä kohti. Koiramme Isse lähti innokkaana ja tyytyväisenä mukaan katsellen maisemia ja miettien minne nytten ollaan menossa.

 

Vähitellen rupesi notkistumaan niska ja illasta pääsin jopa töihin menemään. Työpäivä sujui ongelmitta pienten niskasärkyjen kera.

 

Vieläkin on särkyä niskassa ja pään kääntäminen lisää pientä särkyä, mutta parempaan suuntaan jo onneksi menossa. Toivon mukaan kohta lähtisi tämä särky kokonaan pois, koska nukkuminen ei kunnolla onnistu kun maatessa rupeaa särkemään. Siitä syystä olen teille nytten kirjoittelemassa tähän aikaan postausta, koska ei onnistu nukkumaan.

 

Mutta seuraavissa postauksissa saatte kuulla Sisin kuulumisia. Ja rohkeasti vaan kommentoimaan niin saan kuulla teidän mielipiteitänne minkälaisia postauksia te tykkäisitte seurailla blogissani.