Musiikin lamauttava voima!

Tänään aloitin aamulla normaalisti työvuoron. Laitoin kuulokkeet korville ja aloin kuuntelemaan musiikkia samalla, jotta työn teko menee rattoisammin. Mutta jonkun ajan päästä kroppa jähmettyi paikalleen ja en voinut kuin kuunnella musiikin sanoja, mutta miksi?

 

Juuri alkanut musiikki oli Anna Puun-Mestaripiirros. Mutta mikä siinä sai minut pysähtymään ja kuuntelemaan pelkästään musiikkia niin etten huomioinut mitään ympärillä olevaa?
 

Tähän löytyy vastaus siitä, että rakas poni Vanja, joka opetti minulle ratsastuksen saloja paljon, opetti hevosista asioita joita en tiennyt, opetti rakastamaan hevosia yli kaiken ja valloitti mahtavalla luonteellaan ja ihanuudellaan paikan sydämestäni.

 

Valitettavasti Vanja jouduttiin laskemaan vihreämmille laitumille muutamia viikkoja sitten. Vanja taisteli sinnikkäästi loppuun asti ja pysyi samana ihanana itsenään, vaikka loppuajasta näit jo että aika yhteisessä taipaleessa alkaa olla lopussa aika varmasti. Mutta silti joka kerta kun ponin näit ei se näyttänyt kipujaan vaan oli samanlainen kuin aina ennen, joten pidit toivoa yllä jos vielä olisikin aikaa.

 

Ja nytten tämä musiikki toi paljon muistoja mieleen joka sai minut pysähtymään ja kuuntelemaan. Samalla mielessä seilaili monta muistoa ja asiaa ponista. Se kaikki ilo ja suru, onnistumiset ja epäonnistumiset laidasta laitaan mitä ponin kanssa tuli koettu.

Olen onnellinen Vanjan kanssa kokemasta yhteisestä taipaleesta, muistot eivät tule koskaan katoamaan ja Vanja tulee aina olemaan lähellä sydäntäni.
 

Mutta nytten Vanjan on hyvä olla siellä vihreällä laitumella, ilman mitään kipua. Nuku rauhassa rakas <3