Hei nytten postauksen aiheeksi tuli haastattelu. Haastattelin sähköpostin kautta Nooraa joka on kouluratsastaja ja pitää blogia. Nooran menoa seurailin jonkun aikaa ja sitten vain tajusin että hei haluan tehdä hänestä postauksen. Ja niin kymmenen kysymystä lähtivät ja sain kaikkiin vastauksen. Suuri kiitos Nooralle! Ja Nooran blogiin pääset
3. Mikä on tärkein perusta kouluratsastuksessa?
-Kokoamisaste. Se kulkee mukana aina siitä hetkestä kun ratsastajan paino tulee hevosen selkään. Kokoamisastetta tavoitellaan ihan kaikessa ratsastuksessa, lajista riippumatta. Esteillä hevosen tulee kyetä kokoamaan, islanninhevosten askellajiratsastuksessakin hevosten liikkumiseen vaaditaan kokoamista. Kouluratsastuksessa tähän keskitytään eniten, ja siinä korostuu, kuinka kaikki rakentuu sen ympärille.
Kokoamisaste ei ole vain yksi tietty taso tai muoto, vaan se muuttuu tason mukaan. Se alkaa pienestä ja voi jatkua aina Grand Prix tasolle asti.
Kokoamisaste mahdollistaa kaiken ratsastuksessa. Se mahdollistaa sen, että hevonen pystyy kantamaan itseään ja ratsastajaan oikein rasittamatta itseään väärin. Se mahdollistaa kaikki kouluratsastusliikkeet. Se ratkaisee hevosen liikkeiden laadun. Kokoamisaste myös pitää sisällään kaiken olennaisen ratsastuksessa, kuten tahti, tasapaino, suoruus ja rentous.
4. Millä tasolla olet nytten? Ja miten olet päässyt tälle tasolle?
-Tällä hetkellä kilpailen tasolla Prix St Georges ja Intermediaire I. Kai voisin siis sanoa, että se on tämän hetkinen ratsastustasoni.
Olen kouluttanut Hertan (vuokrahevoseni) itse tälle tasolle. Olemme siis yhdessä Hertan kanssa päässeet tälle tasolle. Hertta oli vahva He A tasoinen hevonen kun sillä aloin ratsastamaan, minä olin He B tasoinen ratsastaja suoraan ratsastuskoulusta. Jotenkin vain yrityksen ja erehdyksen kautta opimme yhdessä Hertan kanssa toinen toisiltamme paljon. Ensin Hertta opetti minulle He A asiat, sitten aloimme yhdessä treenaamaan kohti Va B ratoja, aina sitten tälle tasolle. "Katsotaan mihin päädytään" oli motto!
Hertta opetti minulle miltä perustyöskentely tuntuu. Se opetti minulle laadukkaan ja vahvan He A tason, jolloin perusasiat alkoivat hahmottua. Täten pystyimme jatkamaan eteenpäin, kun pohjalla oli laadukas perustyö ja hevonen, jolla on kuitenkin kapasiteettia eteenpäin. Tähän tarvittiin tottakai apua valmentajilta!
Kolme tärkeintä asiaa kohti vaativampia ratoja olivat siis
1) Laadukas hevonen, jolla on kapasiteettia
2) Oikea valmentaja
3) Halu kehittyä, ja uskallus tehdä virheitä.
5. Miten treenasit/harjoittelit ennen ja miten treenaat/harjoittelet nyt?
-Ennen käytännössä menin ratsastamaan ja tein mitä milloinkin keksin ja miltä tuntui. Aika päämäärättömästi siis mentiin ja tehtiin. Suunnitelmallisuus puuttui. Aina ei tullut edes hiki.
Nykyään treenaaminen tähtää laatuun, ei määrään. Mieluummin lyhyt 30 minuutin tehokas työskentely, kuin 2 tunnin tekemistä ilman sitä jotain ideaa, mitä haluan sillä kerralla saavuttaa. Nykyään suunnittelen myös enemmän viikko-ohjelmaa hevoselle työskentelyn ja palautumisen tasapainoksi. Suunnittelen etukäteen mitä milläkin kertaa on asioita tapetilla. Aina täytyy olla varasuunnitelma, sillä hevosten kanssa ei aina voi mennä kuin on suunnitellut. Joka ratsastuskerralla tulee kuitenkin olla joku tarkoitus. Oli se sitten "tänään treenaan istuntaani kuntoon" tai "tänään mennään pohkeenväistöä". Aina joku tavoittelemisen arvoinen asia, joka ohjaa harjoittelua.
Laatu korvaa määrän-ajattelulla mennään!
(c) Riikka Vuorinen
6. Minkälaisella hevosella sinun mielestäsi voi pärjätä kouluratsastuksessa?
-Tähän en ole paras esimerkki, sillä Hertta ei todellakaan ole se optimaalinen kouluhevonen, mutta se pärjää silti!
Hertalla on huono rakenne kouluratsastukseen, se on takakorkea, pitkärunkoinen ja matalajalkainen. Sillä kuitenkin on 3 perushyvää askellajia, erityisesti ravi on sen vahvuus. Käynti ja laukka eivät ole huonoja, ne ovat vain "tavallisia". Se, mikä Hertalla kuitenkin mahdollistaa sen kouluhevosenuran, on se, että sen korvien väli on parasta mitä hevosella voi olla. Se on todellinen työmyyrä ja aina yrittää parhaansa. Se ei hangoittele vastaan. Se haluaa tehdä töitä ja miellyttää ratsastajaansa!
Millään liitokaviolla ei tee yhtään mitään kouluratsastuksessa, jos sillä ei ole hyvä pää ja asenne työntekoon. Ratsastuksella voimme muokata askellajeja todella paljon paremmiksi, joten aina ei tarvitse olla miljoonan dollarin liitokavio, jos vain ratsastaja osaa rakentaa hevoselle askellajeihin lisää laatua.
Yksinkertaisesti voisi siis sanoa, että hevosella täytyy olla 3 hyvää askellajia (ei välttämättä liitokavio), sekä hyvä pää. Hyvä rakenne toki auttaa paljon kohti korkeampia luokkia. Tärkein näistä, on kuitenkin se henkinen puoli hevosella!
7. Miten kannustaisit helpolta tasolta aloittavia kouluratsastajia?
-Asettakaa itsellenne niitä unelmia. Sen ei tarvitse aina olla olympialaiset. Se voi hyvin olla oman ratsastuksen parantaminen ajatuksena vaativan tason ohjelmat, vaikkei tahtoisi kisata. Jokaisen ratsastajan tulisi haluta kehittyä, vain siten he voivat antaa hevoselleen sen parhaan lahjan, eli hyvän ratsastustaidon.
Muistakaa aina perusasiat kuntoon, sillä ne ratkaisevat kaiken! Yksi niistä on mm. hyvä istunta ja sitä on helppoa lähteä kehittämään hyvällä valmennuksella. Vähitellen harjaannuttakaa silmäänne hevosen oikeaoppiselle liikkumiselle. Miten se hevonen toimii? Miten se kantaa ratsastajaansa tasapainossa? Kuinka tämä tasapaino saavutetaan?
Toinen tärkeä seikka:
Ahmikaa tietoa!
Internet on pullollaan hyviä sivustoja, mutta myös niitä huonoja argumentteja on syytä opetella tunnistamaan. Kaikki ei ole mustavalkoista, ja ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä. Päinvastoin, tapoja on monia. Löytäkää niistä ne itsellenne sopivat tavat!
Aina ei tarvitse treenata käytännössä, vaan myös teoriapohdinnalla on merkitystä. Päivitä ensin mielesi, kroppa seuraa perässä, kun tietää mitä tehdä.
"Learn from the best", eli katsokaa teidän idoleidenne ja huippuratsastajien tekemistä, ottakaa niistä mallia. Pohtikaa, miettikää, mikä teistä tuntuu/näyttää hyvälle? Kun muodostaa teoriassa mielikuvaa siitä, miltä joku haluttu asia tuntuu/näyttäisi, on helpompaa ruveta metsästämään tätä tunnetta/näkyä oikeasti hevosen kanssa.
Muistakaa, jokainen ratsastaja aina GP-tasolle asti, on aloittanut nollasta.
(c) Hanna Heinonen
8. Mikä sinun oma unelmasi on kouluratsastuksen suhteen?
-Kansainvälinen kisaaminen GP tasolla on se unelma, mutta se ei välttämättä ole se realistinen unelma. En sano, etteikö se olisi mahdollista, mutta tähän pääsemiseen tarvitaan monta asiaa, yksi niistä on raha, joka ei ole itsestään selvyys.
Realistinen unelma kuitenkin on GP-ratsastajaksi tuleminen, vaikka ihan vain täällä Suomen tasolla. Tämä meinaisi sitten sitä, että voisin joskus kilpailla Senioreiden Suomen Mestaruus kisoissa. Tämä mielikuva takaraivossani teen töitä joka päivä sen eteen.
"Someday..."
9. Hyppäätkö esteitä hevosesi kanssa?
-Hyppään kyllä! Nykyään meillä on mahdollista käydä säännöllisesti estevalmennuksissa, joten meillä on oma "kouluhevosten keppijumpparyhmä", eli pääsen ihan valvovan silmän alle treenaamaan esteitä. Emme kuitenkaan hyppää korkeutta, vaan käytännössä tekniikkaa ja jumppaa, joka auttaisi kouluratsastuksen parissa. Hevonen on oppinut tykkäämään esteistä, ja se on kehittynyt siinä paljon, kun joutuu käyttämään vähän omia aivojaan ratkaistakseen keppejä ja niiden välissä olevia asioita!
10. Miten sinun mielestä kannattaa treenata hevosta jonka taso on `vähäinen` enintään helppo B-A. Millä tavalla rupeaisit tasoa nostamaan?
-Ensin täytyy pureutua oikeanlaiseen liikkumiseen, ja siihen, että sen hevosen kokoamisaste on oikeasti tasollaan. Kun kunto ja voima oikeaan kokoamisasteeseen löytyy, pystyy alkaa treenaamaan vaativampia liikkeitä.
Pikkuhiljaa kun hevonen oppii vaikeampia temppuja ja liikkumaan kootummin, näistä tempuista tuleekin lastenleikkiä.
Ikinä tason nostaminen ei tarkoita sitä, että opetetaan vain kyseisellä tasolla olevat temput. Aina tasonnostaminen lähtee hevosen kokoamisasteen nostamisesta! Kun kokoamisaste on korrekti, temput tulevat itsestään!
.png)
