Hyvin mielin!

Nytten on ensimmäinen päivä töissä takana ja mukava oloinen porukka sekä todella mukava työhenki vallitsi työpaikalla. Tästä olen todella iloinen. Ja myös sopimukset kirjoitettu virallisesti.

Asuntolan kämpän siivoamista Torstaina illalla ja Perjantaina aamulla kamat autoon ja kämpän avaimen palautus. Nyt loppui koulun asuntolassa asuminen. Ja siitähän olen niin iloinen, koska Otavan asuntolassa tykkäsin asua, mutta Salosaareen muuttamisen jälkeen olen vain miettinyt pois pääsyä täältä.

Ja Perjantaina päivällä menen puhumaan ja virallistamaan nytten sen ison harppauksen elämässäni. Oi kun jännittää ja en vieläkään meinaa uskoa että kohta se toteutuu, mutta lisää siitä myöhemmin kun kaikki on täysin virallista ja varmaa.

Ja Perjantai illasta sitten kotiin suunnittelemaan pienimuotoisia valmistujaisjuhlia ja Lauantaina pitkin päivää tulee muutamia ihmisiä juhlistamaan.

Mutta nytten täytyy jatkaa viimeisten tehtävien kirjoitusta koululle, jotta sitten nekin saa tehtyä ja ohi.

Kiirettä, kiirettä!

Nytten on pitänyt niin kiirettä taas hetken aikaan. Työpaikka varmistui ja aloitan työn jo tänä Torstaina ja työ kestää ainakin kuukauden, jonka jälkeen minulla onkin toinen työpaikka jo valmiiksi sovittu.

Myös koulu lähentelee loppua ja siihen kuuluu kaikki loppu asiat mitä ennen valmistumista pitää tehdä. Eli on opinnäytetyön kirjallinen puoli tehtävänä loppuun, viimeiset näytöt ja niiden arvostelut, keskustelut.

Joten päätin kun en ehdi ihmeempiä kirjoittamaan niin laittamaan teille muutamia vanhempia kuvia joita en blogissa varmaankaan julkaissut tai siitä on kauan aikaa.

 

Jännitystä ilmassa!

Nytten on vähän jo jännitystä tullut. Valmistuminen tästä koulusta on lähellä sillä 13.2.2015 koulu loppuu. No ei se jännitä yhtään, mutta mikä sitten?

Kun koulu loppuun on töihin tarkoitus lähteä. Maanantaina laitoin työhakemuksen Mikkelin yhteen ilmoitukseen ja Tiistaina päivällä jo soitettiin minulle sieltä.

Kaikki menikin nopeasti eteenpäin ja nytten sovittiin torstaiksi 12 haastattelu työpaikalla. Ja sehän tässä jännittääkin miten se haastattelu menee ja saanko sieltä töitä.

Ja alakin kuulosti mielenkiintoiselta ja sellaiselta mihin haluaisin töihin. Alasta ja yrityksestä selvitellyt tiedot kuulostavat niin hyviltä ja sellaiselta mitä etsinkin. Ja myös jos tämä työpaikka varmistuu pääsen suunnittelemaan toisen osapuolen kanssa lopullista sopimusta suuresta unelmasta. No nytten voi olla koko Keskiviikko ja Torstai aamu jännityksen poikasta ilmassa.

Ja nytten ei voi kun valmistautua haastatteluun, pitää sormet ristissä, toivoa ja uskoa!

Sattunut ja tapahtunut!

Itselleni on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista näitten hevosten kanssa jo yli kymmenen vuoden aikana. Mutta mitä? Minäpäs kerron teille kolme mieleen jäänyttä tippumista.

Ensimmäinen pahempi tippuminen kävi ensimmäisen vuoden aikana kun rupesin ratsastamaan. Olimme normaalisti aloittaneet ilta hämärässä kentällä ratsastuksen. Oli syksyinen ilta jolloin tuuli. Menin tunnilla suokilla joka pelkäsi tuulta. Olimme ratsastaneet puolituntia kun tuli isompi tuuli joka kahisi viereisissä puissa. Hevoseni säikähti, teki sivuhypyn jonka jälkeen pukin ja siitä laukalle. Minä vähempi ratsastaneena tulin alas vasen käsi edeltä. Hetken olin siinä maassa kun kamala kipu alkoi vasemmassa kädessä ja niinhän se oli murtunut jonka seurauksena käsi kipsiin ja parantelemaan.

Seuraava isompi tippuminen tapahtui kun olin muutaman vuoden ratsastanut. Menin tunnilla suomenhevosella nimeltä Tirri. Hyppäsimme vähän isompia esteitä ja yksi este oli halkaisijalla. Tämän esteen yli päästiin, mutta sen jälkeen seurasi ongelmia. En muista kompuroiko hevonen vai mitä, mutta olimme katsomon puolella jossa menee suunnilleen metrin korkuinen seinä joka erottaa katsomon ja maneesin ratsastus puolen. Kuitenkin lensin selästä katsomon puolelle, mutta vaikka oli turvajalustimet jäin vasempaan jalustimeen kiinni. Hevonen laukkasi katsomon sivua ja itse raahauduin seinämää pitkin pari metriä kunnes hevonen hyppäsi oikealle jolloin minä menin mukana, siinä vaiheessa jalustin irtosi ja lensin hevosen mahan alle. Hevonen yritti hypätä minun yli varoen minua, mutta vahingossa toinen takajaloista osui selkääni. Onneksi tästä selvittiin kuitenkin vain muutamilla mustelmilla.

Kolmantena mieleen tulee pari vuotta sitten tapahtunut tippuminen. Koulutin silloin ponia nimeltä Nata. Olin ratsastanut suunnilleen puolituntia kun poni lähti täyttä pukkilaukkaa ovipäädystä niin että melkein joka askel tuli pukki ja sitten hyppy eteenpäin. Tätä sarjaa mentiin koko katsomon puoli ja pysyin kyydissä, mutta sitten poni vetäisi ison pukin, pää alas ja täysi jarru ja siitä vielä pukki. No sieltä tultiin sitten alas. Makasin maneesin hiekassa ja muistan että nousin ylös ja katsoin ettei poni juokse yli, mutta sitten alkoi sattumaan ja jalat lähti alta. Seuraava muisti oli kun maksasin hiekassa ja kun yritin liikkua sattui kauheasti.

Ambulanssi tilattiin paikalle ja heti matkan ajaksi annettiin kipulääkettä suoneen. Sairaalassa sitten kerrottiin että solisluu on murtunut ja kamalan kivun aiheutti se että liikkuessa toinen luunpää painoi hermoa. Yön yli olin sairaalassa niin että hetkeksi laitettiin tiputus ja yön aikana sekä suoneen että tabletilla kipulääkkeitä. Oli ensimmäiset päivät kyllä tuskallisia kun luu liikkui väärin niin paino hermoa. Onnekseni myös parantuminen oli nopeaa. Pari viikkoa kantositeessä käsi ja kuukauden ratsastuskielto jonka jälkeen taas ratsastamaan. Yleensä luutumiseen menee kuulemma se kaksi kuukautta, mutta lääkäri katsoi kuukauden päästä että luu on luutunut jo hyvin kiinni ja voin jatkaa normaalisti ratsastusta.

 

Tässä kuvassa on mennyt joku kolmeviikkoa kun olen parannellut solisluun murtumaa. Ja siitä hyvin huomaa sekä sen että käsi toimii hyvin eikä ole kipeä ja toiseksi kun katsotte vasemman käden solisluun kohtaa siinä on tuo ihana vihreä mustelma joka oli hetken aikaa siinä muutellen kokoaan.

Ja mitä olen oppinut. No ainakin sen että nykyään jos tulen alas niin en tule käsi edeltä. Tämä on ollut paha reaktioni kaikessa tippumis/kaatumis tilanteissa. Kantapään kautta kun oppi tuli niin enään ei käsi edeltä ole tultu jos on tiputtu.

Mutta aina kun olen tippunut ole halunnut takaisin selkään ja aina on kiivetty takaisin kun vain on ollut mahdollista. Sitä sanoi yksi lääkäreistänikin että tekevälle sattuu ja jos ei tee mitään niin silloinkin voi sattua.

Joten älkää pelätkö virheitänne vaan oppikaa virheistänne!

Ja vielä mainostan tässä samalla toisen blogissa olevaa arvontaa. Arvonnassa on mahtava palkinto jos arpaonni suosii. Arvontaan pääset tästä!

Ja blogissa jossa on arvonta käynnissä niin hyviä asioita on mukavat tekstit ja hyvälaatuiset kuva. Huonoa on ehkä se että omaan silmään banneri ei miellytä.

Miksi ratsastus?

Miksi valitsin harrastuksekseni ratsastuksen? Miksi juuri se? Miksi ei jotain muuta? No nytten päätin jakaa mietteeni tänne teille kaikille.

Mietin miksi aloitin ratsastuksen. Miksi rupesin harrastamaan monen sadan kilon painoisen eläimen kanssa. Eläimen joka on saaliseläin. Eläin jolla on oma tahto. Eläin jolla on voimaa sinua paljon enemmän. Eläin jolla vauhti voi kiihtyä nollasta sataan sekunneissa. Eläin nimittäin hevonen. Mikä siinä on se viehätys?

Ensimmäisenä hevonen on eläin jonka kanssa voit saada uskomattoman siteen aikaseksi. Hevosen kanssa voit saada yhteyden. Se luottamus minkä voit saada tämän eläimen kanssa voi olla niin sanoin kuvailematonta. Se tunne vain pitää itse tuntea ei sitä osaa kunnolla selittää sanoin.

 

Toiseksi hevosesta voit saada parhaan ystävän. Kun olet tälle uljaalle eläimelle luottamuksen arvoinen ja näytät sen hänelle saat myös saman luottamuksen takaisin ja hevonen auttaa paljon. Tälle oikealle hevoselle johon olet saanut sen luottamuksen ja yhteyden voit kertoa mitä vain. Hevonen kuuntelee sinua aina ja osaa myös auttaa ja lohduttamaan. Joskus kun ei tiedä mitä tehdä, kyyneleet vierivät melkein poskea pitkin menet ystäväsi hevosen luo. Istahdat karsinan nurkkaan tai tarhaan ja tämä ystäväsi tulee viereesi. Et saa sanottua mitään, mutta se ei haittaa häntä sillä hän tietää että joku asia on vialla. Hellästi hevonen laskee päänsä syliisi ja jää siihen. Se tunne, voima, kaikki kulkeutuu sisällesi ja saat voimaa jatkaa.

 

 

Kolmanneksi se tunne kun saat sen hevosen toimimaa. Istut monen sadan kilon päällä jolla voimaa on paljon enemmän, eläin jonka kanssa sinulla ei ole yhteistä kieltä ja ratsastat. Se tunne kun saat sen edes yhden pienen asian toimimaan. Saat hevosen tekemään jotain mitä pyysit pienillä avuilla. Se tunne kun `tanssit` tämän uljaan  eläimen kanssa yhdessä. Se tunne kun huomaat että olette yhtä, se herkkyys, se luottamus se kaikki side jonka olet saanut aikaseksi. Se  tunne kun huomaat että olette niin yhtä että pienikin ele saa tämän hevosen liikkumaan yhteisen tanssin mukaan.

 

Myös se että hevosilla on oma tahto, oma mieli on minun mielestäni niin hyvä. Silloin sinun pitää ansaita se luottamus, ansaita se yhteys ja tehdä sen eteen töitä, mutta kun se on saavutettu se on sen arvoista. Hevonen ymmärtää, osaa auttaa, tukea tehdä kaikkea mitä myös ihmisystävät, aina ei tarvitse edes sanoja.

 

Mielestäni hevonen on perheenjäsen ihan saman lailla kuin kissat ja koirat. Mielestäni kun sen yhteyden saat tähän uljaaseen eläimeen siitä kannattaa pitää kiinni. Myöskään hevonen ei ole urheiluväline vaikka sitä jotkut sellaisena pitääkin. Minulle hevonen on perheenjäsen jota kohtelen niin hyvin kuin mahdollista.

 

Siispä kohdelkaa näitä uljaita eläimiä hyvin. Olkaa niiden luottamuksen arvoisia ja pitäkää siitä kiinni. Hevonen on ystävä ja perheenjäsen ja kohdellaan niitä sen mukaan!