Ensimmäinen pahempi tippuminen kävi ensimmäisen vuoden aikana kun rupesin ratsastamaan. Olimme normaalisti aloittaneet ilta hämärässä kentällä ratsastuksen. Oli syksyinen ilta jolloin tuuli. Menin tunnilla suokilla joka pelkäsi tuulta. Olimme ratsastaneet puolituntia kun tuli isompi tuuli joka kahisi viereisissä puissa. Hevoseni säikähti, teki sivuhypyn jonka jälkeen pukin ja siitä laukalle. Minä vähempi ratsastaneena tulin alas vasen käsi edeltä. Hetken olin siinä maassa kun kamala kipu alkoi vasemmassa kädessä ja niinhän se oli murtunut jonka seurauksena käsi kipsiin ja parantelemaan.
Seuraava isompi tippuminen tapahtui kun olin muutaman vuoden ratsastanut. Menin tunnilla suomenhevosella nimeltä Tirri. Hyppäsimme vähän isompia esteitä ja yksi este oli halkaisijalla. Tämän esteen yli päästiin, mutta sen jälkeen seurasi ongelmia. En muista kompuroiko hevonen vai mitä, mutta olimme katsomon puolella jossa menee suunnilleen metrin korkuinen seinä joka erottaa katsomon ja maneesin ratsastus puolen. Kuitenkin lensin selästä katsomon puolelle, mutta vaikka oli turvajalustimet jäin vasempaan jalustimeen kiinni. Hevonen laukkasi katsomon sivua ja itse raahauduin seinämää pitkin pari metriä kunnes hevonen hyppäsi oikealle jolloin minä menin mukana, siinä vaiheessa jalustin irtosi ja lensin hevosen mahan alle. Hevonen yritti hypätä minun yli varoen minua, mutta vahingossa toinen takajaloista osui selkääni. Onneksi tästä selvittiin kuitenkin vain muutamilla mustelmilla.
Kolmantena mieleen tulee pari vuotta sitten tapahtunut tippuminen. Koulutin silloin ponia nimeltä Nata. Olin ratsastanut suunnilleen puolituntia kun poni lähti täyttä pukkilaukkaa ovipäädystä niin että melkein joka askel tuli pukki ja sitten hyppy eteenpäin. Tätä sarjaa mentiin koko katsomon puoli ja pysyin kyydissä, mutta sitten poni vetäisi ison pukin, pää alas ja täysi jarru ja siitä vielä pukki. No sieltä tultiin sitten alas. Makasin maneesin hiekassa ja muistan että nousin ylös ja katsoin ettei poni juokse yli, mutta sitten alkoi sattumaan ja jalat lähti alta. Seuraava muisti oli kun maksasin hiekassa ja kun yritin liikkua sattui kauheasti.
Ambulanssi tilattiin paikalle ja heti matkan ajaksi annettiin kipulääkettä suoneen. Sairaalassa sitten kerrottiin että solisluu on murtunut ja kamalan kivun aiheutti se että liikkuessa toinen luunpää painoi hermoa. Yön yli olin sairaalassa niin että hetkeksi laitettiin tiputus ja yön aikana sekä suoneen että tabletilla kipulääkkeitä. Oli ensimmäiset päivät kyllä tuskallisia kun luu liikkui väärin niin paino hermoa. Onnekseni myös parantuminen oli nopeaa. Pari viikkoa kantositeessä käsi ja kuukauden ratsastuskielto jonka jälkeen taas ratsastamaan. Yleensä luutumiseen menee kuulemma se kaksi kuukautta, mutta lääkäri katsoi kuukauden päästä että luu on luutunut jo hyvin kiinni ja voin jatkaa normaalisti ratsastusta.
Ja mitä olen oppinut. No ainakin sen että nykyään jos tulen alas niin en tule käsi edeltä. Tämä on ollut paha reaktioni kaikessa tippumis/kaatumis tilanteissa. Kantapään kautta kun oppi tuli niin enään ei käsi edeltä ole tultu jos on tiputtu.
Mutta aina kun olen tippunut ole halunnut takaisin selkään ja aina on kiivetty takaisin kun vain on ollut mahdollista. Sitä sanoi yksi lääkäreistänikin että tekevälle sattuu ja jos ei tee mitään niin silloinkin voi sattua.
Joten älkää pelätkö virheitänne vaan oppikaa virheistänne!
Ja vielä mainostan tässä samalla toisen blogissa olevaa arvontaa. Arvonnassa on mahtava palkinto jos arpaonni suosii. Arvontaan pääset tästä!
Ja blogissa jossa on arvonta käynnissä niin hyviä asioita on mukavat tekstit ja hyvälaatuiset kuva. Huonoa on ehkä se että omaan silmään banneri ei miellytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti